Meksikonkarvatonkoira

Meksikonkarvatonkoira, alkuperäiseltä nimeltään Xoloitzcuintli tai Xoloitzcuintle (lyh. Xolo), on Meksikolainen karvaton koirarotu. Rodun ominaispiirre on lähes täydellinen karvanpuutos. Rodusta esiintyy kolme kokomuunnosta: suuri, keskikokoinen sekä pieni. Kuten usealla muullakin karvattomalla rodulla, esiintyy tästäkin rodusta karvallinen muunnos.

Rotu on kohtalaisen harvinainen, sillä koirien kokonaismääräksi arvioidaan noin 5 000 yksilöä, joista noin 4 000 arvioidaan asuvan rodun kotimaassa Meksikosssa. Rotu eli pitkään ilman tavoitteellista jalostustyötä. Rotua risteytettiin mm. villakoirien, chihuahuoiden ja mäyräkoirien kanssa. 1950-luvulla rotu sai uuden alun eurooppalaisten etsintäjoukkojen avulla, sillä pääasiassa brittiläisistä diplomaateista koottu ryhmä matkusti ympäri Meksikon maaseutuja ja tutkimattomia kyliä etsien jalostuskelpoisia yksilöitä. Eräs tunnetuimmista rodun "pelastajista" oli jo edesmennyt kreivitär Lascie Premio Real. Yhdessä Lascie Premio Real ja englantilainen armeijan kenraali Norman P. Wright kirjoittivat ensimmäisen rotumääritelmän, joka sittemmin otettiin käyttöön Meksikon kennelliitossa. Suomessa meksikonkarvatonkoiria arvellaan olevan noin 40.

Karvattomuus

Rodun erikoispiirteenä on karvapeitteen lähes täydellinen puutos useimmilla yksilöillä. Karvan määrä vaihtelee yksilökohtaisesti ja sen yleisimmät esiintymispaikat ovat pää, tassut sekä häntä. Näissä paikoissa myös rotumääritelmä sallii karvan esiintymisen. Koska geeni, joka karvattomuuden aiheuttaa, on dominoiva, on rodussa myös karvallisia karvattomuusgeenittömiä yksilöitä. Vaikka karvalliset yksilöt ovat puhdasrotuisia, eivät ne voi osallistua suomessa näyttelyihin. Meksikon kennellitto teki muutoksen rotumääritelmään vuonna 2007 jolloin rodun kotimaa vihdoinkin tunnisti karvalliset yksilöt puhdasrotuisiksi, jolloin näiden rekisteröinti on sallittua myös rodun kotimaassa. Uusi rotumääritelmä kuitenkin erikseen mainitsee että karvalliset yksilöt tulisi sulkea näyttelytoiminnan ulkopuolelle.

Karvattomuus on yhteydessä myös rodussa ilmenevään hammaspuutokseen. Geenin, joka aihettaa karvattomuutta, on huomattu aiheuttavan myös hammaspuutosta. Useimmilla karvattomilla rodun edustajilla esiintyykin jonkinlaisia hammaspuutoksia, yleisimpinä puuttuvina hampaina ovat välihampaat.

Luonne

Meksikonkarvatonkoira on luonteeltaan älykäs ja valpas koira. Alkukantaisena koirana se voi suhtautua vieraisiin aluksi varautuneesti tai välinpitämättömästi. Omistajaansa meksikonkarvatonkoira kiintyy yleensä hyvin voimakkaasti.